Siinä vaiheessa, kun kirjan kuvat on kertaalleen piirretty valmiiksi, ei työ ole Maurin arvion mukaan edes puolessa välissä. Työvaiheita on jäljellä vielä monta.

Ensin Mauri piirtää kuvat valopöydän avulla taas uudelle paperille, tällä kertaa paksulle akvarellipaperille. Samalle paperilaadulle hän on piirtänyt kirjojensa kuvat jo vuosikausia. Lyijykynä on vaihtunut ns. rasvakynään. Vasta nyt alkavat syntyä ns. originaalikuvat, ne, jotka aikanaan painetaan kirjaan.

Sitten koittaa aika värittää kuvat. Minkä värinen on kunkin koiraveljeksen turkki? Mitä vihreää sävyä on Jukolan talon pihanurmikko? Miten saadaan kalvea immyt tarpeeksi kalveaksi? Värittäminen on iso urakka, kaikkein isotöisin vaihe koko kirjan tekemisessä. Urakassa auttaakin myös Maurin vaimo Tarja.

– Omien kuvien värittäminen on vähän samanlaista kuin värityskirjan värittäminen, Mauri kuittaa. – Aika mekaanista touhua, siinä ei pää tee juuri mitään.

Niinpä Mauri ja Tarja kuuntelevat värittäessään äänikirjoja. Sitä kauttahan Aleksis Kiven Seitsemän veljestäkin aikoinaan syöpyi Maurin tajuntaan. Useimmiten he kuuntelevat dekkareita. Yksin värittäessään Mauri kuuntelee äänikirjojen lisäksi Beatles-yhtyeen vanhoja haastatteluja ja lehdistötilaisuuksia.

– Olen myös nauhoittanut vuosien varrella aikamoisen määrän sukulaisten ja kavereitten juttuja erilaisissa juhlissa ja tapaamisissa. Niitäkin jaksan kuunnella uudestaan ja uudestaan. Muuten työ olisikin aika yksinäistä.

Jos kirja ilmestyy syksyllä, kuten Seitsemän koiraveljestä, on kuvien ja tekstin oltava valmiina viimeistään toukokuussa. Loppukeväästä Mauri suunnitteli ja piirsi vielä kansikuvan, jossa veljessarja huutaa apua Hiidenkivellä. Kuvaa ja kannen tekstien tyyliä mietittiin myös yhdessä kustantajan kanssa.

– Se on tavallista kuvaa paljon tarkempi ja vaativampi työ.