Kaikki Maurista > Näin kirjani syntyvät > Kuvaideoita kansallismaisemasta Tulosta

Kuvaideoita kansallismaisemasta

Aleksis Kivi oli ”syksyn lapsi”. Niinpä Seitsemän veljestä -romaanissakin melkein kaikki – joulua lukuun ottamatta – tapahtuu syksyllä. Se näkyy myös maisemissa, jotka ovat tärkeä osa sekä Kiven että Kunnaksen Seitsemän veljestä -tarinaa.

2.gif– Itse en ole mikään syksyn ystävä, herkullisempia maisemia ovat hellepäivät ja vaikka toukokuu. On vähän tylsää piirtää, kun puut ovat koko ajan kellastuneita, Mauri sanoo.

Tylsistymistä voi Maurin mukaan ehkäistä, kun lannoittaa päätä välillä. Tärkeä ideoiden ja informaation lähde Seitsemää koiraveljestä varten olivat vanhat suomalaiset maalaukset, erityisesti niin sanotun kultakauden eli 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten taide.

– Maalaukset ovat kuin valokuvia 1800-luvulta. Niistä näkee suoraan, miten talojen kattorakenteet tehtiin ja hevoset valjastettiin. Välillä suorastaan matkin maalausten maisemia: saatan lainata omaan kuvaani kivikasan, taivaan tai piipusta nousevan savuvanan. Tästäkin kirjasta tarkka lukija voi löytää suoria lainauksia vanhoista maalauksista.

Suomalaisesta metsämaisemasta Maurilla oli kokemusta jo vanhastaan: Koirien Kalevala -animaatioprojektia valmistellessaan hän valokuvasi valtavat määrät puita, kiviä, mättäitä ja maitohorsmaa.

Seitsemän koiraveljeksen maisemiin Mauri on ujuttanut myös omia lapsuusmuistojaan Vammalan Asemanmäestä.

– Kahden aukeaman kohtaus, jossa veljekset juoksevat härkiä pakoon, sai uutta potkua, kun sijoitin sen lapsuudenkotini takana sijaitsevalle Ruutikalliolle. Jokainen puu ja kivi vastaa todellista maisemaa.

Alusta asti oli selvää, että Kiven veljessarja saisi nimenomaan koirahahmot. Koiraveljekset syntyivät yksi kerrallaan ja elivät matkan varrella omaa elämäänsä niin, ettei Maurikaan aina pysynyt perässä.

– Esimerkiksi Tuomas olisi jälkeenpäin ajatellen saanut olla vähän pitempi, samoin Aapo. Simeonin hahmoon sen sijaan olen tyytyväinen. Laurista ja Eerostakin tuli aika hyviä. Eero, pikkuveli, edustaa kirjassa lapsia.
Ja löytyy kirjasta muitakin erityisen maurimaisia ratkaisuja.

– Velmut äijät ovat kirjoissani usein variksia, niin myös Seitsemän veljeksen lukkari. Herra Hakkaraiselle kirjan maisema ei kyllä ole ihan paras mahdollinen.
Mutta siellä tuo tuttu unissakävelijä silti marssii keskellä Impivaaran metsiä. Yhdessä, kahdessa, kolmessa… monessako kohdassa?