Alussa on tulitikkuaskin kokoinen piirros
Kun avaa jonkun Mauri Kunnaksen isoista ja värikkäistä kuvakirjoista, on melkein mahdoton uskoa, että kirja on saanut alkunsa pikkuruisista luonnospiirroksista, joista saa parhaiten selvää suurennuslasin avulla. Niin kuitenkin alkoi myös Seitsemän koiraveljeksen taival.
Maurin työ etenee joka kirjan kohdalla suunnilleen samalla tavalla. Piirtäminen alkaa, kun idea on jalostunut tarinaksi, taustatyötä tehty tarpeeksi ja tarinan jakautuminen eri lukuihin on suunnilleen selvillä.

Ensimmäiset luonnokset tulevan kirjan sivuista Mauri piirtää mahdollisimman terävällä lyijykynällä niin, että yksi aukeama on aina suunnilleen tulitikkuaskin kokoinen. Noissa ensimmäisissä luonnoksissa ovat jo paikallaan kaikki tärkeimmät elementit. Kuvat ovat aukeamilla omilla paikoillaan, ja niiden väliin jää tekstille tarkoitettu tila. Kaikkein pienimmät yksityiskohdat eivät tietenkään mahdu jo valmiiksi pienenpieniin kuviin. Tässä vaiheessa Mauri kuitenkin tietää jo, mihin kohtaan mikäkin esine ja maisema kirjassa kuuluu.
Työ on luovimmillaan, kun tarinan eri kohtaukset saavat ensi kertaa kuvallisen muodon. Mutta pikkuriikkisten aukeamien luonnostelu on myös rankkaa hommaa. Yhdessä päivässä Mauri saa valmiiksi yleensä 2-4 aukeamaa, ja illalla tuntee tehneensä töitä. Seitsemässä koiraveljeksessä aukeamia on muuten yhteensä 47 ja kuvia niillä reilusti yli sata.
Seuraavassa vaiheessa tarvitaan jo teknisiä apuvälineitä, mutta lyijykynä on yhä kuvassa mukana.
Ensin Mauri suurentaa luonnoksia kopiokoneella, kunnes ne ovat suunnilleen oikean kirjan aukeaman kokoisia. Sitten suurennokset pääsevät valopöydälle, ja Mauri piirtää ne läpi uudelle paperille. Tämän jälkeen hän pääsee piirtämään kuvat valmiiksi pienintä yksityiskohtaa myöten. Siihen kuluukin aikaa, ennen kuin jokainen tuohivirsu ja kuononpää on kohdallaan.
Nyt valmiina on siis lyijykynäpiirroksia, joista voi jo nähdä tarinan kulun. Mutta vielä lopputulos ei näytä yhtään valmiin kirjan kuvilta… Aivan oikein, kuvistahan puuttuvat värit!


